Syntymäpäivälaulu isälle

Isälle on tunnetusti vaikea keksiä lahjaa. Villasukkia on jo, vempaimet jäävät laatikkoon, ja kysymykseen ”mitä toivot?” hän vastaa ”en mitään, tulkaa vaan käymään”. Laulu on harvinainen lahja, jota hän ei voi palauttaa eikä esittää vähättelevänsä – varsinkaan, kun kertosäe lainaa lausetta, jota hän on toistanut siitä asti, kun olit kuusivuotias.

Laulujen kirjoittajaa sinun ei tarvitse olla. Kerro hänen nimensä, muutama tapa ja tarina tai kaksi, niin sanat kirjoitetaan niiden ympärille ja ne lauletaan oikealla lauluäänellä täyden sovituksen päälle, kansikuvan kera. Soita se, kun hän leikkaa kakkua, laita se hänen autonsa soittolistalle tai lähetä sisaruksille, niin kaikki voivat esittää auttaneensa.

Moni suomalainen isä vaivaantuu suurista tunteista. Käytä sitä hyväksesi, älä taistele sitä vastaan:

• Lainaa häntä, älä kehu. Kertosäe hänen omista sanonnoistaan tuntuu vitsiltä, jossa hän on itse mukana, eikä hänen tarvitse vastata juhlapuheeseen.
• Soita se hänen reviirillään. Autossa, grillin ääressä, saunan jälkeen laiturilla – ei väkijoukon edessä, jolle hänen pitäisi esiintyä.
• Tee siitä koko perheen lahja. Kerää jokaiselta sisarukselta yksi muisto ja kirjoita ne kuvaukseen, niin laulu on ”meiltä kaikilta”.
• Tee siitä pysyvä. Tulostettava kortti QR-koodilla (tilauksessa) voi asua jääkaapin ovessa tai työkalupakin kannessa, ja laulu soi joka kerta, kun joku skannaa sen.

Mieti, mitä hänen autoradiossaan soi. Suomirock-isä innostuu särökitaroista ja isosta yhteislaulukertosäkeestä; iskelmän ystävä haluaa tarinan ja tanssilavarytmin; hiljainen tyyppi saattaa pitää hitaasta akustisesta laulusta, joka kuulostaa sunnuntaiaamujen levyiltä. Jos hän kuuntelee yhä samoja kolmea levyä, kuvaile niiden soundia – rummut, aikakausi, millainen ääni – äläkä mainitse bändiä nimeltä. Kuusikymppisille tai seitsemänkymppisille, joille sukulaiset tulevat kaukaakin, sopii mahtipontinen hymni, jossa nimi huudetaan kertosäkeessä; pieneen kahvihetkeen jotain lempeämpää.